Viimeinen viikko varsinkin vaan hujahti. Läpäistiin kämppisten kanssa kaikki kokeet, joten vika viikko käytettiin vaan kaikeen kivaan. Tehtiin joka päivä jotain yhdessä ja käytiin paikoissa, joissa oli vielä pakko käydä ennen lähtöä. Ihan mahtava lomaviikko!
Tähän viikonloppuun on mahtunut enemmän kyyneleitä kuin koskaan. Vaikka tietää, että suurinta osaa näistä ihmisistä täällä varmasti tulee vielä näkemään monta kertaa, tuntuu se silti hirveän pahalta. Ollaan vietetty aikaa niin tiiviisti yhdessä, että tuntuu niin tyhjältä kun samat ihmiset ei enää olekaan ympärillä. Toki Amsterdamia kaupunkina tulee myös valtava ikävä. Olen niin tykästynyt tähän 'se ei oo niin justiinsa' -asenteeseen ja muutenkin rentoon elämäntyyliin. Tästä on tullut koti.
Aika Amsterdamissa on opettanut valtavan paljon ja olen kokenut sekä oppinut niin paljon uutta. En oo koskaan opiskellut niin täysillä, en ole koskaan omistanut niin parhaita kämppiksiä kuin täällä, en oo koskaan saanut niin montaa sydänystävää kerralla, en oo koskaan ollut onnellisempi, en oo koskaan ollut rakastuneempi, en oo koskaan ollut niin kipeenä kuin pari kuukautta sitten täällä, enkä tosiaankaan ollut koskaan uskonut, että kaikki tämä voisi tapahtua puolessa vuodessa.
En voisi olla tyytyväisempi, että päätin kaiken sen epäröinnin jälkeen lähteä matkaan. Ehdottomasti elämäni paras puolivuotinen tähän mennessä. Nyt nokka kohti Suomea ja uusia haasteita siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti