A'dam

Reilu viikko Amsterdamia takana. Aika on mennyt ihan siivillä, enkä ole kauheesti ehtinyt koneen ääressä näpytellä. Nyt kuitenkin on hetki aikaa kirjoittaa kuulumisia.

Ensinnäkin. Amsterdam on UPEA! Ihmiset on ihan mahtavia ja todella avuliaita. Lähes kaikki puhuu sujuvaa englantia, joten kielen kanssa ei juurikaan ole ongelmia ollut. Toki joskus paikkojen nimet tuottaa vaikeuksia. Amsterdam on todella avoin ja rento kaupunki. Keskusta on täynnä kanaaleja, joten vettä näkyy joka puolella. Vaikka kyse on miljoonakaupungista, on tunnelma jossain määrin kuin pikkukaupungissa. Kadut ovat tosi kapeita, rakennukset aika vanhoja eikä moderneja pilvenpiirtäjiä tms. ole missään. Pyöräilykulttuuri on täällä ihan omaa luokkaansa. Pyöriä on joka paikassa ja kaikkialla. Pyöräilijöille on omat tiet ja liikennevalot. Itsekin sain alkuviikosta hommattua pyörän. Saa nähdä kauan kestää tallessa, vaikka siinä on kaksi lukkoa. Pyöriä nimittäin varastetaan ihan älyttömän paljon. Kahden kaverin pyörät on jo viety ja me ollaan asuttu täällä vasta viikko.

Matkat tänne menivät todella sujuvasti. Eniten lähdössä tuotti ongelmia pakkaaminen. Mitä ottaa mukaan puoleksi vuodeksi? Mahdollisimman vähän! Sen olin oppinut edellisestä vaihdosta. Silti meinasi painorajat paukkua vaikka otin vain muka tarpeellista tavaraa. Hollantilainen ystäväni tuli minua lentokentälle vastaan. Ihan mieletön tunne nähdä monen vuoden jälkeen! Hän myös auttoi minua hoitamaan käytännönasioita ensimmäisinä päivinä. Ensimmäisten päivien must-juttuja oli mm. saada hollantilainen puhelinnumero, hommata matkakortti julkisiin kulkuneuvoihin, saada avauimet mun opiskelija-asuntoon ja tietenkin hommata pieniä juttuja omaan huoneeseen, jotta se tuntuisi kodilta.

Mun kämppä on tosi kiva! Hain sitä koulun kautta etukäteen internetissä. Amsterdamista on tosi vaikea saada asuntoa varsinkin näin syksyllä kun opiskelut alkavat. Mulla on oma huone ja oma kylppäri. Lisäksi meillä on yhteinen, melko iso keittiö ja olohuone. Pesukone löytyy myös ja siivousvälineitä. Edelliset vaihtarit ovat jättäneet keittiöön tosi mukavasti astioita jne. joten niitä ei ole juurikaan tarvinnut ostaa. Asun opiskelijatalossa, jossa jokaisella "käytävällä" asuu tietääkseni yhteensä 14 opiskelijaa, joiden kanssa jaetaan yhteiset tilat. Mulla on käynyt tosi hyvä tuuri, koska kämppikset on ihan mahtavia. Suurin osa heistä on tanskalaisia, mutta porukkaa on myös Ruotsista, Kreikasta, Unkarista, Espanjasta, Venäjältä, Irlannista ja Kiinasta. Melko kansainvälistä meininkiä! Pitää kirjoittaa myöhemmin lisää asuntolasta kun saan otettua lisää kuvia.

Viime viikko meillä oli Introduction Week. Meille oli järjestetty tosi paljon ohjelmaa, johon yhteensä noin 800 vaihtaria sekä yliopistolta että ammattikorkeasta osallistui. Viikko oli ihan huikea ja sain tosi paljon uusia kavereita! Tämä viikko on ollut lähinnä käytännönasioiden järjestelyä ja vapaata hengailua. Ollaan vietetty tosi paljon aikaa mun kämppisten kanssa, katsottu leffoja ja käyty paikoissa. Huominen on vielä lomailua ja maanantaina aloitetaan sitten koulutyö. Innolla odotan! Mun kämppiksistä tosi moni tulee samalle kurssille mun kanssa, mikä on myös kivaa!

Pitää myöhemmin kertoa lisää Introduction viikosta, kämpästä ja muutenkin kaikesta. Ehdinhän mä jo Disneylandissakin käymään, ja siitä riittää tarinaa! Nyt kuitenkin untenmaille. Goede nacht!

Ready, set, GO!

Tasan viikon päästä se olisi sitten menoa. Tätä on nyt puolisen vuotta suunniteltu ja valmisteltu. Sisällä jossain se on jo hautunut paljon kauemmin. Mutta miksi se tuntuu aina niin ristiriitaiselta kun H-hetki alkaa lähestyä?

Olen 23-vuotias opiskelija Tampereen Ammattikorkeakoulusta. Opiskelen Palvelujen tuottamisen ja johtamisen restonomiksi, ja minulla on juuri alkamassa kolmas vuosi korkeakoulun penkillä. Tämä syksy tosin eri penkillä hieman eri maisemissa.

Lähden tasan viikon päästä puoleksi vuodeksi opiskelijavaihtoon Amsterdamiin, Hollantiin. Halusin koota hieman ajatuksia ennen vaihtoonlähtöä, sillä haluan tämän blogin kertovan koko vaihtoni alusta loppuun. Toivon, että siitä on apua ja iloa muille vaihtoonlähtijöille, läheisilleni sekä tietysti minulle itselleni.

Olen ollut vaihdossa kerran aiemmin. Silloin asuin vajaan vuoden Vancouverissa, Kanadassa. Siitä on vierähtänyt jo jokunen vuosi, ja nyt koin olevani valmis lähtemään uudelleen. Selailin blogiani Kanada-ajoilta, ja viimeisessä postauksessa olin kirjoittanut: "Lähtisinkö uudestaan jos tilaisuus tulisi? En edes miettisi vaan lähtisin!!" Niinpä. Taas ollaan menossa. Joskin myönnettäköön, kyllä mä tätä todella paljon punnitsin.

Tällä kertaa vaihtoonlähtö ja sen valmistelu on ollut hieman erilainen prosessi kuin viimeeksi. Jokunen vuosi sitten lähdin reissuun EF:n kautta. Minulla oli tuttu perhe vastassa ja sain asua heidän luonaan viettäen arkielämää kanadalaisittain. Opiskelin kielikoulussa englantia.
Nyt lähden vaihtoon TAMK:n kautta (opiskelijavaihto) ja tulen asumaan soluasunnossa muiden opiskelijoiden kanssa. Voisin sanoa, että onneksi tällä kertaa vaihtomaa on lähempänä kuin viimeeksi. Toisaalta on aivan sama onko vaihtokohde toisella puolella maailmaa vai hyvinkin lähellä - sitä on joka tapauksessa kaukana kotoa, täysin toisessa kulttuurissa.

Miksi juuri Hollantiin? Suurin syy on varmasti se, että minulla asuu Hollannissa todella läheinen ystävä. Hän on ystäväni Vancouver-ajoilta, ja paljasjalkainen hollantilainen. Hän tulee siis toimimaan itselleni paikallisena oppaana ja on luvannut auttaa minua kaikessa, missä vaan apua tulen tarvitsemaan. Huippua! En malta odottaa, että näemme monen vuoden tauon jälkeen.
Toinen suuri syy vaihtokohteeseeni on se, että Amsterdamin koulutusohjelmaa (Creating food concepts in Europe) on kovasti kehuttu, ja se vastaa hyvin pitkälti ohjelmaamme TAMK:ssa. Lisäksi halusin ehdottomasti tällä kertaa Euroopan kohteeseen ja Hollanti vaikutti kaikinpuolin hyvältä.

Viikon päästä olen jo Hollannissa ja tuntuu, että niin miljoona asiaa pitäisi vielä tehdä. Käytännönasiat rupee kaikki olemaan aika hyvin reilassa, mutta pakkaamista yms. on paljon luvassa. Ja lisäksi haluaa tietenkin nähdä kaikkia läheisiä vielä. Vietin juuri aivan huikean pidennetyn viikonlopun Tampereella hyvästellen opiskelukavereita ja muita ystäviä siellä. Itkuiltakaan ei vältytty, koska jäähyväiset on itselleni aina yhtä vaikeita. Sydäntäraastavaa oli katsoa ikkunasta junan lipuvan kauemmaksi ja kauemmaksi nykyisestä kotikaupungista. Olen sen verran mukavuudenhaluinen ihminen, että hyppy tuntemattomaan junaan suoraan sanottuna jonkin verran pelottaa.

Viimeinen viikko kuluu alkuperäisessä kotikaupungissani Kouvolassa hyvästellen ystäviäni ja perhettäni täällä. Onneksi viikko rupeaa olemaan jo aika täyteen buukattu niin aikaa ajattelulle ei ole liikoja. Tuntuu, että tällä hetkellä kaikki jää täällä niin kesken ja samaan aikaan koen olevani valmis lähtöön kaikinpuolin. Muistan käyneeni samoja tuntemuksia läpi ennen viime vaihtoani. Samaan aikaan haluaa pitää kiinni tästä ja samaan aikaan päästää siitä kerralla irti. Yritän ajoittain tahallani irroittaa itseäni normaaleistä rutiineistä ja miettiä, että kohta on uudet rutiinit. Samalla yritän pitää rutiineistä kiinni ihan viimeiseen asti. Sisäinen minäni innostuu helposti kun katselee kuvia kohdekaupungista ja lukee paikallisia juttuja, ja samaan aikaan se sama minä ahdistuu kun miettii, että kohta oikeasti ollaan siellä. Pahinta on ehkä ystävien ja läheisten kohtaaminen - samaan aikaan nauttii joka hetkestä ja unohtaa koko vaihtoonlähdön, ja yhtäkkiä tajuaakin, että kohta ei nää pitkään aikaan ja saattaa vaan purskahtaa itkuun.
Se siitä syvällisyydestä. Jokainen kokee eri tavalla ja käsittelee asiat niin kuin itse parhaaksi näkee, mutta omalla kohdallani tää on mennyt aika samalla kaavalla kuin viimeeksi. Sisällä on yhtä tunnemyrskyä koko ajan.

Mutta kyllä mä oon valmis.

"Täytyy lähteä, jotta voisi palata."

Kuvat/Pictures: www.weheartit.com