Koti

On jo korkea aika vähän raottaa ovea mun kotiin täällä. Tämä postaus on pitänyt tehdä jo niin kauan, mutta nyt vasta sain vihdoin aikaiseksi räpsiä vähän kuvia tätä varten. Eli tervetuloa mun tämänhetkiseen kotiini!

Asun siis opiskelijakämpässä. Kämppä sijaitsee länsi-Amsterdamissa ja tästä on keskustaan matkaa varmaan joku 7-8 km, ja tämä on vähän semmosta "ghetto-aluetta". Tällä alueella asuu tosi paljon maahanmuuttajia (Turkista, Marokosta jne.) ja se näkyy vahvasti katukuvassa. Täällä näkee kyllä yhtä jos toista. Talot täällä on aika rumia eikä yhtään tyypillisiä amsterdamrakennuksia. Pelkkää betonia aikalailla. Toisaalta alunperin kouvolalaisen tytön on ollut helppo sopeutua. ;) Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin ihan mukavaa seutua, ja toi järvi meidän kämpän vieressä tekee kyllä tosi paljon. Tarjoaa mahtavat lenkkimahdollisuudet ja muutenkin tuo kivaa maisemaa. Ja isona plussana tää kämppä on niin lähellä koulua!

Ensin kuvia mun huoneesta. Mulla tosiaan on oma kylppäri, mikä on suuri plussa! Mun huone on ihan kompaktin kokonen ja tämä oli valmiiksi kalustettu. Itse olen hommannut muutamia koristeita ja sisustusjuttuja tänne tekemään tätä kodikkaaksi. Kovin paljoa ei ole viitsinyt ostaa, koska kaikkea ei kuitenkaan saa raahattua koti-Suomeen. Paljon olen saanut myös lainaan hollantilaiselta ystävältäni (pyyhkeitä, peittoja, tyynyjä, varapatjan yms yms) ja se on kyllä ollut tosi suuri apu.
En tajua miksi yhden seinän pitää olla sininen. Lisäksi se on täynnä valkoisia länttejä, sillä entisillä asukkailla on ilmeisesti ollut julisteita tms. seinällä ja niistä on jäänyt jäljet. Toisaalta tämä sininen seinä on ihan inhimillinen, koska kämppiksillä on myös vihreitä ja oransseja seiniä.

Minä mukavasti ikkunassa! :):)

Meillä on täällä kämpässä semmonen pitkä käytävä, jonka varrella on kaikkien huoneet. Yhteensä meitä on siis 13 opiskelijaa yhdellä käytävällä. Käytävän päässä on kaksi huonetta: pieni huone, jossa on pesukone ja kuivausrumpu sekä suurempi huone, jossa on keittiö ja olohuone. Meidän keittiö on vaihtelevasti siistissä ja ei-niin-siistissä kunnossa. Mä olen aikamoinen siivoushirmu ja tykkään pitää keittiön siistinä. Kaikilla ei ole ihan täysin samat siivouskäsitykset, joten välillä keittiö on suoraan sanottuna aika pommin jäljiltä.
Meidän keittiö on myös täynnä kuvia ja mitä mielenkiintoisinta rojua edellisiltä opiskelijoilta. Seinillä olevat tekstit ja koristeet on aika pitkälti edellisiltä asukkailta. Aika hauskaa, että jokainen jättää tänne oman jälkensä.
Meillä on jokaisella jääkaapissa omat hyllyt ja lisäksi omat vetolaatikot kuivatavaroille. Kuvissa näkyy oransseja lappuja, joissa lukee meidän nimet. Lisäksi lappuja on huonekaluissa. Yhtenä iltana aika kauan sitten askarreltiin noita lappuja ja jokainen sai kirjoittaa kyseisen huonekalun tai keittiölaitteen nimen omalla kielellään.
Mä askartelin meille myös Kitchen Notebookin, johon me kirjoitellaan muuten vaan viestejä ja informoidaan toisiamme erilaisista asioista. Se on ollut kovassa käytössä!
Lisäksi meidän keittiönpöydällä on MAILBOX, johon tuodaan aina postilaatikossa olleet postit. Sieltä jokainen voi sitten napsia omansa. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette laittaneet mulle postia! Kyyneleet tulee silmiin joka kerta ja se vaan tuntuu ihan mielettömän hyvältä! Kiitos!

Siinäpä mun kotia. Vaikka mä pidemmän päälle kaipaankin omaa asuntoa, tämä on ollut ihan paras ratkaisu täällä. Aina on juttuseuraa jos sitä kaipaa ja omaa aikaa saa menemällä omaan huoneeseen. Yhteiset illallishetket, kahvi- ja teehetket sekä yhdessä leipominen on ihan parasta! Ja mulla on kyllä ihan huippukämppikset.

Amsterdamissa on alkanut ilmat viilentyä. Plussan puolella mennään kuitenkin vielä reilusti. Viikonlopuksi mä saan taas ihania vierailijoita Suomesta. Sitä odotellessa!
Mukavaa viikkoa!

Elossa

Se ei sitten ollutkaan ihan mikään peruslenssu. Loppujen lopuksi mulla todettiin todella ärhäkkä mononukleoosi eli rauhaskuume. Yhteensä mä makasin sängyssä reilu pari viikkoa ja tällä viikolla vihdoin alkoi olo helpottaa. Nyt mä rupean olemaan jo aikalailla elävien kirjoissa jälleen. Olen tän viikon ollut hollantilaisen ystäväni perheen luona Rotterdamin lähellä. He hakivat minut sunnuntaina tänne, mikä oli kyllä niin oikea ratkaisu. Täällä on ollut koko ajan seuraamassa mun vointia, oon saanut ruokaa (sen mitä olen pystynyt syömään) ja muutenkin musta on pidetty niin hyvää huolta. Ja vihdoin tuntui, että pystyin täysin vaan rentoutumaan. Se varmasti edesauttoi myös paranemista.

Kyseistä tautia en kyllä soisi kenellekään. En oo koskaan elämässäni ollut niin kipeä kuin nyt olin, ja niin pitkän aikaa! Viime viikonloppuna tauti yltyi niin ärhäkäksi, etten pystynyt enää syömään enkä juomaan ja jopa hengittäminen oli tuskallista. Mutta ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin. Tulipahan koettua ambulanssikyyti sairaalaan ja neljä lääkärikäyntiä muulla kuin äidinkielellä. Kokemuksia, kokemuksia!

Tänään mä vihdoin rupean olemaan sen verran voimissani, että menen vihdoin takaisin kotiin. Tämä viikko on vielä ollut aikaa niin itselle. Ja vaikka tulevat viikot otan niin rauhassa kuin vain ikinä osaan, on niin ihanaa päästä takaisin arkeen ja rutiineihin. Mä ootan niin paljon, että pääsen takaisin kouluun! Ja vielä enemmän odotan, että pääsee taas tekemään ja näkemään.

Torstaina mulla oli jo sen verran voimia, että jaksoin lähteä hetkeksi ulos. Hollantilainen ystäväni vei mut yllärinä suomalaisille joulumarkkinoille Rotterdamiin. Olen niin onnellinen, että jaksoin lähteä sinne. Oli niin kotoisa olo ja sain ihan hullusti uutta energiaa sieltä. Suomalaista kahvia, karjalanpiirakkaa ja korvapuustia. Kotiinviemisinä Fazerin sinistä ja Pentikin joulukuusenkoristeita perheen äidille, joka musta on pitänyt tän viikon huolta. Vaikka ulkomailla asuessa haluaakin kokea kaikkea, mitä kotimaassa ei pysty kokemaan tai ei ole, on ihanaa välillä saada vähän kodintuntua.

Tulevina viikonloppuina mulla on tulossa Suomesta vieraita. Kivaa taas päästä taas näyttämään mun huudeja täällä ja ennen kaikkea nähdä rakkaita ihmisiä. Aika vaan lentää ja aika tarkalleen kuukauden päästä onkin aika mennä jouluksi kotiin. Onneksi mulla on vielä kuukausi vaihtoa jäljellä joululoman jälkeen. Mä en nimittäin todellakaan olisi vielä valmis lähtemään kotiin.

Terveisiä punkan pohjalta!

Täällä ollaan jo toista viikkoa kipeänä. Mä en oikeesti muista koska olisin ollut näin kipeä. Mulla oli paha flunssa joku muutama viikko sitten. Siitä mulle oli jäänyt jäljelle tosi sitkeä yskä. Maltoin lepäillä tasan sen viikon ja sen jälkeen rupesin aika normaalisti taas lenkkeilemään ja treenaamaan. Mitä tästä opimme: odota kunnes olet täysin terve! Ei voi muuta kuin itteään syyttää. Viime viikolla loppuviikosta mun olo alkoi mennä taas huonompaan suuntaan. Meillä oli torstaina se iso markkinoinnin ja kansainvälisen kaupan tentti, johon mä laahustin särkylääkkeen voimalla. Onneksi sain tentin oikein hyvin tehtyä ja nyt se on ohi!

Mä oon tosi harvoin kipeänä ja en edes muistanut kuinka kurjaa se on. Ja ulkomailla vielä kurjempaa. Mä olin päättänyt, etten kyllä lähde lääkäriin kuin pakon edessä. Kun olo ei ollut eiliseen mennessä vielä kohentunut yhtään, pikemminkin päinvastoin, päätin, että nyt on mentävä. No se ei ollutkaan sitten niin yksinkertainen homma. Mulla ei nimittäin ollut mitään hajua mihin mennä. Toki täällä on julkinen terveydenhuolto, mutta mulla ei ollut eilen voimia lähteä matkustamaan ympäri kaupunkia. Onneksi hollantilainen ystäväni auttoi minua. Jälleen kerran. Hän oli äitinsä kanssa googlettanut lähelläni olevia lääkäreitä ja niinpä hän antoi minulle numeron. Yritin eilen aamulla soittaa sinne ja minkä vastauksen sainkaan: puhelinvastaaja HOLLANNIKSI. Öööö... Suljin luurin ja mietin, että mitäs nyt. Päätin yrittää vielä uudelleen ja keskittyä tosissaan jospa mä jotain ymmärtäisin. Vastoinkäymiset eivät loppuneet siihen sillä toisella yrittämällä puhelimeni ilmoitti, että prepaid-liittymästäni oli arvo loppu. Eipä enää soitettu mihinkään. Whatsappasin ystävälleni, että nyt ollaan lirissä. Hän oli yliopistolla luennolla, mutta antoi onneksi minulle äitinsä numeron. Ei muuta kuin whatsappia seuraavaksi hänelle. Ja hän oli pelastava enkelini. Hän soitti puolestani lääkäriin (aivan taloni vieressä) ja varasi minulle ajan tunnin päähän. Huh!

Tunnin päästä laahustinkin jo kohti lääkäriä. Ja toinen pelastava enkeli, rakas tanskalainen kämppikseni, mun käsikynkässä mua sinne saattamassa. Lääkäri puhui suht hyvää englantia ja määräsi mulle vahvimmat antibiootit. Nyt mä olen ollut täysin petissä jo monta päivää ja toivon, että olo pian kohenisi. Vieläkin tosi kurja ja kuumeinen olo, mutta jospa jo huomenna olisi parempi. :)

Tällaisina hetkinä jos joskus tulee koti-ikävä. Miettii vaan kuinka haluaisi olla porukoiden hoivattavana kotona ja mennä lääkäriin ilman mitään säätöä kielen tai minkään muunkaan kanssa. Vaikka mullakin on täällä monta kämppistä, jotka ovat auttaneet mua tosi paljon, silti tulee olo, että on aika yksin. Varsinkin öisin kun ei saa nukuttua. Niinä hetkinä tulee itku silmiin ja niin palava halu palata kotiin. Mä oon näinä päivinä monesti ajatellut kuinka asiat on aina niin suhteellisia. Joskus koti-Suomessa valitan jostain niin turhista asioista. Täällä mä oon tällä hetkellä kaukana kotoa, kuumeen kourissa ainoana toiveena vaan parantua. Joten tämä on itselleni tulevaisuuteen: it could be worse!

Ja mä en tosiaan ole ollut täällä yksin. Mun kämppikset ja ystävät on auttanu mua kaikessa mihin oon vaan pyytänyt tai ollut pyytämättä apua: käyneet kaupassa, tulleet lääkäriin kanssani ja kysyneet vointia päivittäin. Tästä tilanteesta olen myös oppinut, että pitää kehdata pyytää apua kun sitä oikeasti tarvitsee. Sitä varten on ihmiset ympärillä. Ja koska itse auttaisin automaattisesti vastaavassa tilanteessa kun joku pyytäisi apua, niin miksi ei toiset auttaisi. Kyllä apu vaan tuntuu niin hyvältä kun sitä aidosti tarvitsee.

Siitä tentistä vielä. Mä en oo koskaan varmaan lukenut tenttiin niin paljoa kuin nyt! Toki lisäpanostusta vaati englanninkielinen ammattisanasto, mutta kyllä siihen oli asiaakin. Lisäksi kun täällä ei oikein tiedä, mitä meidän kuuluu tenttiin tietää. Opettajat hollannissa arvostavat enemmänkin lyhyitä, ytimekkäitä vastauksia. Suomessa olen tottunut selittämään jokaikisen sanan ihan kysymyksestä lähtien ja osoittamaan, että olen myös oivaltanut asian.

Pahoitteluni niin kattavasta sairauskertomuksesta. Halusin vaan jakaa näitä vaihdon ei-niin-hyviä päiviä. Vaikka mä oon täällä niin onnellinen ja nautin tästä vaihdosta ihan täysillä, ei kaikki päivät ole ruusuilla tanssimista. Samaa arkea se on täällä kuin Suomessakin. :) Päivitän heti jotain kivempaa kun pääsen punkan pohjalta hieman jaloilleni.

Energiaa syysiltoihin!

Visitors from Finland & Visiting Finland

Muutama viikko sitten sain rakkaita perheenjäseniäni tänne kylään. Mä pääsin siis toimimaan turistioppaana. Onneksi Amsterdam-tietämystä oli ehtinyt kertyä jo jonkin verran tässä muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Ohjelmassa meillä oli nähtävyyksiä, kävelyä kaupungin ympäri ja tietenkin halusin lisäksi näyttää mun lempipaikkoja täällä.

Mulle viikonloppu oli samaan aikaan rentoa lomailua koulusta, mutta samaan aikaan jonkin verran 'työtä'. Halusin vieraideni viihtyvän mahdollisimman hyvin, joten halusin kaiken sujuvan mutkattomasti. Vaikka tunnen kaupunkia jo jonkin verran, kohtaan joka päivä silti uusia juttuja. Pitää selvittää julkisten aikatauluja, ottaa selvää turistikohteiden aukiolosita, lipuista yms, löytää kivoja rafloja/kahviloita (onneksi niitä on niin paljon!) ja tietenkin samaan aikaan nauttia vieraiden läsnäolosta. Musta on aivan ihanaa kun vieraita käy täällä, mutta se on myös todella voimia vievää. Kunnon yöunet oli tarpeen joka yö. Ollaan juteltu mun kämppisten kanssa tästä myös jonkin verran. Kaikki on aina ihan naatteja kun vierailijat lähtevät. Ja se on ihan pelkästään johtuu siitä, että haluaa vieraiden viihtyvän. Mulla onneksi oli helpot hostattavat, he eivät juuri vaatineet. Mentiin aikalailla fiilisten mukaan, tietenkin muutamia suunnitelmia takaraivossa pitäen. Ja meillä oli ainakin mun mielestä tosi hauska viikonloppu!

Koko syksyn täällä on ollut todella lämpimät ilmat ja onneksi vieraideni pidennetty viikonloppu oli myös täynnä aurinkoa. Nautin suuresti kun lokakuun alussa pystyi vielä syömään terassilla illan pimetessä, monet vielä t-paidoissa. Mä pidin visusti neuleen päällä koska olen niin vilukissa. Käytiin viikonlopun aikana monissa niin kivoissa ravintoloissa ja kahviloissa, joista suurin osa oli myös minulle uusia. Ehdoton uusi suosikkini oli Le Pain Quotidien, jossa kävimme aamupalalla joka aamu.  Kyseisen ketjun kahviloita on Amsterdamissa useampia, ja yksi niistä sijaitsi juuri hotelliamme vastapäätä. Kerrassaan ihana paikka! Luomutuotteita, tuoreita marjoja ja hedelmiä, hyvää kahvia jne. Erityisesti omeletit veivät kyllä kielen mennessään.

Muutamassa museossa tuli käytyä. Jos asuu Amsterdamissa pidempään, kannattaa ehdottomasti hommata Museumkaart. Maksoi muistaakseni about 60€ ja sillä voi rällätä museoissa niin paljon kuin haluaa. Kortteja myydään myös netissä käytettyinä (vaikka se periaatteessa on henkilökohtainen) joten sieltä kannattaa myös vilkuilla.
Mä vinguttelin mun korttia Van Gogh Museossa sekä Anne Frankin Talossa. Noi on kyllä ehdottomasti 'must see' kun täällä tulee käymään. Museoihin kannattaa ehdottomasti mennä heti aamusta, mieluiten heti kun ne aukeavat. Ja varsinkin Anne Frankin Taloon (joka on todella pieni ja TODELLA suosittu) kannattaa mennä arkipäivänä. Me mentiin maanantaina, oltiin siellä 10 minuuttia aukeamisen jälkeen ja silti jonotettiin 1,5 tuntia. Mutta oli se sen arvoinen. Henkeäsalpaavan upea. Ja antoi ajattelemisen aihetta ehdottomasti.

Kerrassaan upean viikonlopun jälkeen mä suuntasin perheeni kanssa samalla lennolla Suomeen lomalle. Ihanaa oli nähdä ihmisiä siellä! Ikävän suuruutta ei oikeastaan tajua vasta sitten kun näkee ihmisiä. Kuinka olikaan ikävä! Loma Suomessa meni todella nopeasti ja nyt olen taas kiinni arkirutiineissa täällä. Jos pitäisi tällä hetkellä valita yksi paikka, joka on koti, se olisi täällä.

Ihanaa viikkoa!

A week with good food and even better company

Viime viikko pyöri aikalailla hyvän ruuan ympärillä. Meillä nimittäin oli ensimmäinen keittiötunti, ja viikonloppuna järjestettiin kämppisten kanssa suuri synttäri-illallinen.

Keittiötunti koulussa oli mielenkiintoinen. Aiheena oli eri maiden ruokakulttuurit, osa 1. Meidän oli etukäteen pitänyt tutustua eri maiden ruokakulttuureihin pienissä ryhmissä. Meidän ryhmällä oli aiheena Unkari, Romania ja Bulgaria. Lisäksi olimme etsineet reseptejä, joita aioimme tunnilla valmistaa. Keittiötunti oli todella erilainen kuin mitä meillä TAMK:ssa on. Ensinnäkin, meininki muistutti mua lähinnä yläasteen kotitaloustunneista. Toiseksi, täällä ei olla läheskään yhtä tarkkoja kuin Suomessa. Meillä sai olla omat kengät ja vaatteet, joiden päällä oli esiliina. Korut sai kaikki olla yllä ja hiukset oli ok kun oli vaan jotenkin vähän kiinni. Erilainen kokemus! Meininki oli tosi kaukana ammattikeittiöstä, mutta tämä oli todella virkistävää vaihtelua. Keittiöllä ei ollut suurtalouskeittiön laitteita, vaan pienet koneet ja joka ryhmälle oma työtaso. Tiskit tiskattiin lopuksi käsin, sillä tiskikonetta ei ollut. Jos jotenkin voi siis kuvailla niin kotitaloustunnit yläasteelta. 

Lopuksi maistelimme yhdessä tuotoksiamme ja samalla keskustelimme eri maiden ruokakulttuureista. Opin valtavasti ja oli mukavaa maistella ruokia eri maista. 

Viikonloppuna tosiaan tiedossa oli juhlaa. Yksi rakkaista tanskalaisista kämppiksistäni täytti viikonloppuna 25 vuotta, joten järjesteimme lauantaina juhlat. Alunperin tarkoitus oli mennä illalliselle ravintolaan, mutta päätimme järjestää illallisen kotonamme. Koristelimme keittiön ilmapalloilla, koristenauhoilla, Tanskan lipuilla ja isolla synttärikortilla. Illalliseksi päädyimme valmistamaan "riisirullia" (onkohan niille suomeksi joku parempi nimi?!). Käärimme paljon eri vihanneksia, kanaa, maapähkinävoita, hapanimeläkastiketta ja mausteita riisikuoren sisään. Ihan superhyvää! Niitä varmasti on Suomessakin, ei vaan ole koskaan tullut mun kohdalla vastaan. Mutta ehdottomasti haluan syödä uudelleen. Tosi hyvää! Jälkkärinä tietenkin synttärikakku. Olimme leiponeet toisen tanskalaisen ystäväni kanssa synttärisankarille Oreo-vaahtokarkki-brownien synttärien kunniaksi. Lisäksi hyvää viiniä ja kakun kanssa Irish coffee. Nam!
Illallisen jälkeen suuntasimme pyörillä keskustaan ja päädyimme yökerhoon nimeltä Jimmy Woo, joka on yksi Amsterdamin tunnetuimmista yökerhoista. Kerrassaan ihana ilta!

Tämä viikko on alkanut arkisilla meiningeillä. Tänään meillä oli koulusta vapaata. Oon lähes koko päivän yrittänyt tehdä kaikkia kouluhommia, ja nyt rupeaa kaikki olemaan paketissa. Lisäksi siivosin mun huoneen ja kävin juoksulenkillä. Huomenna taas luennoille. Nää päivät vaan lentää!

Pikakuulumiset

Pikakuulumiset Amsterdamista. Täällä arki rullaa. Viikot on menny todella nopeasti kouluhommien parissa. Vihdoin ja viimein meillä on introduction viikot paketissa ja tällä viikolla alkaa varsinaiset luennot. Saatiin tänään vihdoin tehtyä viimeinen nettitentti introduction viikkoja osalta, joten nyt voi vähän hengähtää. Tulevilla viikoilla otetaan käsittelyyn eri maiden ruokakulttuureja. Tiedossa muutama keittiötuntikin. Tiedossa mm. mustikkakukkoa. ;) Kivaa ja erilaista koulua tiedossa siis.

Tuntuu ihan todella hyvältä, kun on löytänyt arkirutiinit täällä. Normaalisti mennään kouluun aina yhdessä mun kämppisten kanssa. Koulun jälkeen/illalla suunnataan salille tai lenkille ja monesti tehdään illallista yhdessä. Ostettiin myös uusi uuni keittiöömme, koska vanha oli rikki. Muutama kakku on tullut siis myös leivottua. Juuri äsken leivottiin baanani-suklaakakkua ja viime viikonloppuna pyöräytettiin mutakakku.

Ihan huippua kun kämppikset on todella samanhenkisiä kuin itse on. Kaikki syö tosi terveellisesti (ja tietty välillä kakkua:D) ja käy salilla säännöllisesti. On ihanaa kun arkirutiinit on suht samat. Oon saanut myös kokkailuihin hurjasti inspiraatiota erityisesti tanskalaisilta ystäviltäni.

Lauantaina oli vaihtareille tarkoitettu avajaisjuhla paikallisessa Panama -nimisessä yökerhossa. Aloteltiin iltaa meidän kämpällä muutaman kämppiksen kanssa ja suunnattiin sitten Panamaan. Oli ihan tosi hauska ilta! 

Kiitos kaikille, jotka ootte lähettäny mulle postia. Onnenkyyneleet tulee joka kerta silmiin kun nään meidän keittiön pöydällä postia mun nimellä. Kiitos! Jokainen kortti on seinällä ja jokaikinen kirje yöpöydän laatikossa, jotta voi ikävän hetkellä kaivaa nopeasti esille. Ikävä teitä!

Nyt nukkumaan, huomenna on pitkä päivä koulussa. Kuullaan!

A perfect weekend

Tämä viikonloppu on ollut kerrassaan täydellinen. Täynnä aurinkoa ja täynnä ihania ihmisiä. Kouluhommiakaan ei ole juuri tarvinnut miettiä. On vaan voinut täysillä nauttia tästä upeasta kaupungista. Ja mähän olen nauttinut joka sekunnista!

Eilen aamulla käytiin reenaamassa yhdessä tanskapoikien kanssa. Meidän koulun sali on kyllä ihan todella hyvä! Tarpeeksi iso ja laitteita on todella monipuolisesti. Irtopainojakin löytyy reilusti, joten hyvät treenit saa kyllä tehtyä. Paikka on juuri rempattu, pukkareitten uusia kaappeja asennettiin vielä viime viikolla. Kaikki on kyllä pirun modernia! Salille pääsee omalla sormenjäljellä. Uudet pukkarien kaapit toimivat myös sormenjäljellä. Kätevää! Tanskakavereilta oon saanut myös ihan todella hyviä reenivinkkejä. Lisäksi meidän kämpän vieressä on aivan ihana järvi, jonka ympäri kiertää lenkkipolku. Saatoin mainita tästä jo aiemminkin (?) mutta mä oon niin tykästynyt sen järven ympäri juoksemiseen. Matkaa kertyy about 6km, joten se on just passeli! Jos oikein tekee mieli juosta ni ei muuta ku muutama kiekka ympäri. Maisemat on aika mahtavat! Reenimahdollisuuksista ei siis todellakaan voi valittaa - päinvastoin!

Ja hyvä niin. Koska paikallisia herkkuja on syöty niin paljon kun maha vetää. Eilen suunnattiin iltapäivällä kohti Vondelparkia, joka on tosi iso puisto lähellä keskustaa. Puistossa on aina ihan hullusti porukkaa kun on aurinkoinen ilma. Ajetaan yleensä pyörillä keskustaan ton puiston läpi, ja siellä on aina tosi paljon väkeä. Me parkkeerattiin eilen itsemme sinne nurmelle picnic-eväiden kera. Meillä oli viiniä, Heinekenia (totta kai!), Stroopwafeleita (paikallinen herkku), viinirypäleitä, suklaata ja juustoa. Ilma oli mitä parhain ja oli vaan niin hyvä olla. Opetin tanskalaisille kavereille suomea - se vaan on aina yhtä hauskaa! Jatkettiin iltaa myöhemmin italialaiseen ravintolaan lähellä Leidsepleinia ja sen jälkeen drinkeille Blinqiin. Päivä oli niin ihana!

Amstedam on ihan täysin vienyt mun sydämen. Mä oon aivan äärimmäisen onnellinen täällä. Mä oon löytänyt ihan huippuihmisiä mun rinnalle, ja muutenkin tää tuntuu täysin kodilta. Amsterdam on niin ihmisystävällinen kaupunki jos näin voi sanoa. Joka asiassa on ajateltu sen asukkaita ja turisteja myös. Hyviä esimerkkejä on monia. Tässä muutamia! Monissa puistoissa on juomavesipisteet, vessoja ja kioskeja, joista voi ostaa kaikkea syötävää. Pyöräilijöille on omat tiet, liikennevalot ja "parkkialueet". Öisin keskustassa maasta nousee semmosia pömpeleitä, joissa on pisoaareja. Eipä tarvi miesten kuseskella mihinkään kadunkulmaan. ;):D Tekstit ja kuulutukset esim. ratikassa on usein sekä hollanniksi että englanniksi. Täällä on todella helppo viihtyä! 

Tänään käytiin meidän kämpän lähellä olevilla ruokamarkkinoilla. Siellä oli herkkuja eri maista. Satuttiin sinne ihan vahingossa, ja vähän harmitti, että oltiin just syöty. Näytti nimittäin tosi hyvälle! Täällä on koko ajan jotain häppeninkiä eri puolilla kaupunkia, ja ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee. Kävelyn jälkeen me pyöräiltiin keskustaan ja istuttiin yhden kanaalin reunalla jokunen tunti. Kanaalilaivoja ja pienempiä veneitä seilasi koko ajan ohi ja me nautittiin auringosta.