Elossa

Se ei sitten ollutkaan ihan mikään peruslenssu. Loppujen lopuksi mulla todettiin todella ärhäkkä mononukleoosi eli rauhaskuume. Yhteensä mä makasin sängyssä reilu pari viikkoa ja tällä viikolla vihdoin alkoi olo helpottaa. Nyt mä rupean olemaan jo aikalailla elävien kirjoissa jälleen. Olen tän viikon ollut hollantilaisen ystäväni perheen luona Rotterdamin lähellä. He hakivat minut sunnuntaina tänne, mikä oli kyllä niin oikea ratkaisu. Täällä on ollut koko ajan seuraamassa mun vointia, oon saanut ruokaa (sen mitä olen pystynyt syömään) ja muutenkin musta on pidetty niin hyvää huolta. Ja vihdoin tuntui, että pystyin täysin vaan rentoutumaan. Se varmasti edesauttoi myös paranemista.

Kyseistä tautia en kyllä soisi kenellekään. En oo koskaan elämässäni ollut niin kipeä kuin nyt olin, ja niin pitkän aikaa! Viime viikonloppuna tauti yltyi niin ärhäkäksi, etten pystynyt enää syömään enkä juomaan ja jopa hengittäminen oli tuskallista. Mutta ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin. Tulipahan koettua ambulanssikyyti sairaalaan ja neljä lääkärikäyntiä muulla kuin äidinkielellä. Kokemuksia, kokemuksia!

Tänään mä vihdoin rupean olemaan sen verran voimissani, että menen vihdoin takaisin kotiin. Tämä viikko on vielä ollut aikaa niin itselle. Ja vaikka tulevat viikot otan niin rauhassa kuin vain ikinä osaan, on niin ihanaa päästä takaisin arkeen ja rutiineihin. Mä ootan niin paljon, että pääsen takaisin kouluun! Ja vielä enemmän odotan, että pääsee taas tekemään ja näkemään.

Torstaina mulla oli jo sen verran voimia, että jaksoin lähteä hetkeksi ulos. Hollantilainen ystäväni vei mut yllärinä suomalaisille joulumarkkinoille Rotterdamiin. Olen niin onnellinen, että jaksoin lähteä sinne. Oli niin kotoisa olo ja sain ihan hullusti uutta energiaa sieltä. Suomalaista kahvia, karjalanpiirakkaa ja korvapuustia. Kotiinviemisinä Fazerin sinistä ja Pentikin joulukuusenkoristeita perheen äidille, joka musta on pitänyt tän viikon huolta. Vaikka ulkomailla asuessa haluaakin kokea kaikkea, mitä kotimaassa ei pysty kokemaan tai ei ole, on ihanaa välillä saada vähän kodintuntua.

Tulevina viikonloppuina mulla on tulossa Suomesta vieraita. Kivaa taas päästä taas näyttämään mun huudeja täällä ja ennen kaikkea nähdä rakkaita ihmisiä. Aika vaan lentää ja aika tarkalleen kuukauden päästä onkin aika mennä jouluksi kotiin. Onneksi mulla on vielä kuukausi vaihtoa jäljellä joululoman jälkeen. Mä en nimittäin todellakaan olisi vielä valmis lähtemään kotiin.