Olen 23-vuotias opiskelija Tampereen Ammattikorkeakoulusta. Opiskelen Palvelujen tuottamisen ja johtamisen restonomiksi, ja minulla on juuri alkamassa kolmas vuosi korkeakoulun penkillä. Tämä syksy tosin eri penkillä hieman eri maisemissa.
Lähden tasan viikon päästä puoleksi vuodeksi opiskelijavaihtoon Amsterdamiin, Hollantiin. Halusin koota hieman ajatuksia ennen vaihtoonlähtöä, sillä haluan tämän blogin kertovan koko vaihtoni alusta loppuun. Toivon, että siitä on apua ja iloa muille vaihtoonlähtijöille, läheisilleni sekä tietysti minulle itselleni.
Olen ollut vaihdossa kerran aiemmin. Silloin asuin vajaan vuoden Vancouverissa, Kanadassa. Siitä on vierähtänyt jo jokunen vuosi, ja nyt koin olevani valmis lähtemään uudelleen. Selailin blogiani Kanada-ajoilta, ja viimeisessä postauksessa olin kirjoittanut: "Lähtisinkö uudestaan jos tilaisuus tulisi? En edes miettisi vaan lähtisin!!" Niinpä. Taas ollaan menossa. Joskin myönnettäköön, kyllä mä tätä todella paljon punnitsin.
Tällä kertaa vaihtoonlähtö ja sen valmistelu on ollut hieman erilainen prosessi kuin viimeeksi. Jokunen vuosi sitten lähdin reissuun EF:n kautta. Minulla oli tuttu perhe vastassa ja sain asua heidän luonaan viettäen arkielämää kanadalaisittain. Opiskelin kielikoulussa englantia.
Nyt lähden vaihtoon TAMK:n kautta (opiskelijavaihto) ja tulen asumaan soluasunnossa muiden opiskelijoiden kanssa. Voisin sanoa, että onneksi tällä kertaa vaihtomaa on lähempänä kuin viimeeksi. Toisaalta on aivan sama onko vaihtokohde toisella puolella maailmaa vai hyvinkin lähellä - sitä on joka tapauksessa kaukana kotoa, täysin toisessa kulttuurissa.
Miksi juuri Hollantiin? Suurin syy on varmasti se, että minulla asuu Hollannissa todella läheinen ystävä. Hän on ystäväni Vancouver-ajoilta, ja paljasjalkainen hollantilainen. Hän tulee siis toimimaan itselleni paikallisena oppaana ja on luvannut auttaa minua kaikessa, missä vaan apua tulen tarvitsemaan. Huippua! En malta odottaa, että näemme monen vuoden tauon jälkeen.
Toinen suuri syy vaihtokohteeseeni on se, että Amsterdamin koulutusohjelmaa (Creating food concepts in Europe) on kovasti kehuttu, ja se vastaa hyvin pitkälti ohjelmaamme TAMK:ssa. Lisäksi halusin ehdottomasti tällä kertaa Euroopan kohteeseen ja Hollanti vaikutti kaikinpuolin hyvältä.
Viikon päästä olen jo Hollannissa ja tuntuu, että niin miljoona asiaa pitäisi vielä tehdä. Käytännönasiat rupee kaikki olemaan aika hyvin reilassa, mutta pakkaamista yms. on paljon luvassa. Ja lisäksi haluaa tietenkin nähdä kaikkia läheisiä vielä. Vietin juuri aivan huikean pidennetyn viikonlopun Tampereella hyvästellen opiskelukavereita ja muita ystäviä siellä. Itkuiltakaan ei vältytty, koska jäähyväiset on itselleni aina yhtä vaikeita. Sydäntäraastavaa oli katsoa ikkunasta junan lipuvan kauemmaksi ja kauemmaksi nykyisestä kotikaupungista. Olen sen verran mukavuudenhaluinen ihminen, että hyppy tuntemattomaan junaan suoraan sanottuna jonkin verran pelottaa.
Viimeinen viikko kuluu alkuperäisessä kotikaupungissani Kouvolassa hyvästellen ystäviäni ja perhettäni täällä. Onneksi viikko rupeaa olemaan jo aika täyteen buukattu niin aikaa ajattelulle ei ole liikoja. Tuntuu, että tällä hetkellä kaikki jää täällä niin kesken ja samaan aikaan koen olevani valmis lähtöön kaikinpuolin. Muistan käyneeni samoja tuntemuksia läpi ennen viime vaihtoani. Samaan aikaan haluaa pitää kiinni tästä ja samaan aikaan päästää siitä kerralla irti. Yritän ajoittain tahallani irroittaa itseäni normaaleistä rutiineistä ja miettiä, että kohta on uudet rutiinit. Samalla yritän pitää rutiineistä kiinni ihan viimeiseen asti. Sisäinen minäni innostuu helposti kun katselee kuvia kohdekaupungista ja lukee paikallisia juttuja, ja samaan aikaan se sama minä ahdistuu kun miettii, että kohta oikeasti ollaan siellä. Pahinta on ehkä ystävien ja läheisten kohtaaminen - samaan aikaan nauttii joka hetkestä ja unohtaa koko vaihtoonlähdön, ja yhtäkkiä tajuaakin, että kohta ei nää pitkään aikaan ja saattaa vaan purskahtaa itkuun.
Se siitä syvällisyydestä. Jokainen kokee eri tavalla ja käsittelee asiat niin kuin itse parhaaksi näkee, mutta omalla kohdallani tää on mennyt aika samalla kaavalla kuin viimeeksi. Sisällä on yhtä tunnemyrskyä koko ajan.
Mutta kyllä mä oon valmis.
"Täytyy lähteä, jotta voisi palata."
Kuvat/Pictures: www.weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti